Ben ei saata nukkua.

Polsteri tuntuu lämpimältä ja vähän
märältä. Lakanat oon kryttyset.

Hään halvaa sytyttää sänkylampun
ja lukea kirjaa.

Mutta mamma ja pappa
näkisit valon oven alta.

Hään pannee maata taas.
"Mie halvan nukkua!" hään hunteeraa.

Jos hällä vain olis
ollu hänen fiklamppu.

Silloin hään saattais
lukea täkin alla.

Ben tietää mitä tapahtuu
jos hään ei pääse nukkumhaan.

Hään pölkää pimeätä!

Nyt ajatukset tulevat. Kauheat ajatukset
varkhaista ja murhaajista.

Ben mennee piihloon täkin alle.

Mutta kuvat veittistä
ja verestä jäävät miehleen.

Sattaa vettä ulkona.
Puhaltaa ette klasiruutut helisevät.

Ben freistaa henkiä lygnisti.

"Ei ole mithään vaaralista",
hään sannoo ittele.

Yhtäkkiä kuuluu paukhaus
klasia vasten.

Mikäs se oli?

Ben vahtaa silmät suurena.
Syän lyöpii kovin pyjamaasin sisälä.

Mikäs ääni se oli?
Saattokos se olla lintu eli?

Benin klasin ulkopuolela näkkyy korkea
nostokraana.

Sekhään se äänsi?

Ben tykkää ette nostokraana
näyttää tylyltä.

Soon iso ko vanhaa tinosauri.

Ben pruukaa seisoa ja kattoa ko
nostokraana tekkee töitä päivilä.

Se nostaa kiviä syvästä kuopasta.
Siihen rakenethaan uusi talo.

Nyt oon yö.
Kaikki työläiset oon menheet kotia.

Nostokraana ei liiku, eli...

Ben kattoo ulos klasista.
Liikkuukos se?

Tuntuu ette se tullee
likemäks ja likemäks...

Mamma ja pappa sanovat
ette hänen pittää "vain" heittää-

-hunteeraamasta tylyjä asioita.
Net ei ymmärä mithään!

Eihän hään muuta halvakhaan,
mutta se ei mene!

Ben pannee silmät kiini ja viimen...
Viimen hään pääsee nukkumhaan.

Hään alkaa näkheen unia.

Näkheen unia...hiiristä?

Net konttaavat hänen kropan yli, korvaa
kohi.

Hiiri pistää ulos
hänen pitkän kielen...

Kieli tullee likemäks ja likemäks...
Kiemurtellee ko käärme korvhaan...

"Heitä!"

Ben herrää omasta huuosta.
Hään aukasee silmät.

Paha uni...
Ko hään viimen oli pääsy nukkumhaan!

Kitisevä ääni kuuluu ulkoapäin.

Ben vahtaa klasia. Ulkopuolela
näkkyy se tyly nostokraana.

Kumma... Aijemin nostokraana
viittasi vasemalle.

Nyt soon kääntyny toisele puolen.

Mutta hytti oon tyhjä.
Ei sielä ole yhthään kuskaa.

Oonkos tuuli saanu nostokraanan
kääntymhään?

Eli...
Hunteeraa jos kraana oon elävä?

Ben oon lukenu roopotista
jokka oon tulheet eläväksi.

Mutta eihän sole ko sauissa.

Mutta jos hänen elämä oon satu...

Ben halvaa laukkoa mamman ja papan tykö,
mutta ei hään tohi.

Ei net ko suuttuvat.

Hään toivoo ette hään
olis pikkunen taas.

Ko kaikki tylyt ajatukset tulit,
Ben meni piihloon köökinpöyvän alle.

Mamma ja pappa olit likelä.
Kööki haisi ruale.

Ben leikki ja leikki niin kauvon
ette kaikki tylyt ajatukset katosit.

Mutta ei tällä kertaa...
Kaikki pölkö oon jäljelä huohneessa.

Ben oon menny piihloon täkin alle.

"Siivo nostokraana!
Anna minun nukkua!"

Hään pannee silmät kiini.
Mutta kuitenki hään näkkee.

Kumma valo loistaa
sisäle huohneesheen.

Valo tullee nostokraanasta. Joku oon
sytyttänny kirkhaan lampun hyttissä.

Ben ei tohi kattoa. Kukas se
saattaa olla? Hyttihän oon tyhjä!

Mikäs kumma valo soon?

Silloin hään kuulee askelheita huohneen
ulkopuolela.

Benin syän lyöpii lujasti.
Joku tullee likemäks ja likemäks.

Ovi aukenee
ja sielä net seisovat...

Mamma ja pappa,
kasuvet punasinna vihasta.

"Ben! Sinun pittää nukkua!"

"Mutta tuo nostokraana! Se liikkuu
ja loistaa silhmiin", Ben sannoo.

"Höpötyksiä",
Benin pappa sannoo vihasesti.

"Kukas sytyttäis nostokraanan
keskelä yötä?"

"Sehän loistaa, pappa. Katto!"

Benin pappa mennee klasile.
Jushiins silloin lamppu sammuu.

"Älä valehtele! Nostokraanahän
oon sammunu", hään sannoo vihasesti.

"Sie sytytit sänkylampun ja makkaat ja
luet. Eli kunka?" mamma sannoo.

"Ei, se oli kraana. Se liikku.
Ensiks vasemalle, sitten oikealle."

"Mie luppaan."

"Sie fanttiseeraat, Ben.
Ei kukhaan ole töissä keskelä yötä."

"Kraanahän ei liiku
vähhääkhään, katto!"

Ben kattoo ulos klasista.
Kraana ei liiku vähhääkhään!

Justhiins niinku pappa sannoo.

"Heitä fantiseeraamasta nyt! Älä sytytä
lamppua ennää", pappa sannoo.

"Met tiämä ette sie makkaat
täälä ja luet."

"Mutta, häyttä uskoa minua",
Ben sannoo siivosti.

Hään tietää ette se ei vaikuta.

"Nyt se saapii riittää! Kraanat jokka
loistavat ja liikkuvat keskelä yötä."

"Ihmiset saattavat uskoa
ette sie olet hullu."

"Ben, kuuleppa!" mamma sannoo.
"Sie häyt nukkua nyt."

Net panevat kiini oven...
Ben oon yksin huohneessa taas.

Ja silloin se taas tapahtuu...
Lamppu nostokraanassa syttyy.

Valo häikäsee Beniä.

Kraana alkaa hithaasti liikkumhaan hänen
klasia kohi.

Ben pölkää aivan kauheaasti.
Hään vilisee.

Kova ääni kuuluu klasia vasten.

Mänttääminen jatkuu ja jatkuu...

"Ko klasiruutu vain ei mene rikki!
Hunteeraa jos kraana ottaa minun!"

Ben halvaa karata huohneesta.
Mutta hänen jalat ei liiku.

Hään halvaa huutaa mammale ja papale,
mutta ei saa ääntä ulos.

Ben ei saata liikkua sängystä.
Hään vahtaa klasia kohi.

Kraana jatkaa mänttäämistä klashiin,
kovemin ja kovemin.

Sano ette kaikki vain oon paha uni!

Klasiruutuja lentää ilmassa.

Kraana tullee klasista sisäle, liikkuu
uhkaavasti Beniä kohi.

Tullee likemäks ja likemäks...

"Ei! Älä ota minua!
Mamma ja pappa, auttakaa!"

Ben ottaa vauhtia
ja hyppää kraanaa kohi.

Hään ottaa kiini kraanasta
ettei menis lithiin.

"Mitäs sie huuvat!"

Benin mamma ja pappa tulevat laukkomalla
sisäle huohneesheen.

Soon liika hiljasta.

Ben piättää kiini köyestä.
Kraana liikkuu klasista ulos.

"Ben?!" Ben kuulee kaukana
hänen mamman ja papan kauheat huuot.

Nostokraana viepii
hänen ulos pimehään.

Ben heiluu korkeala ilmassa.

Hän kattoo mustaa reikää
missä uutta taloa rakenethaan.

Ben kattoo nostokraanan hyttiä kohi.

Soon tyhjä mutta kuitenki sielä loistaa
kirkas lamppu.

"Kraana ellää. Nyt mamma ja pappa
häätyvät uskoa minua!"

...hään kerkiä hunteerata.